Satanen.com
Promerit.net Lounaissuomen Kiinteistövälitys Mainos
 paasivu
kunnat


Merita Solo
Sammon verkkopankki
Osuuspankki Kultaraha
Sp-Internetpankki


8.2.2004 KUN MAA EI OLE ENÄÄ OMA

Tämä teksti päivittää kotisivun www.satanen.com aiemmat tekstit ("Suomalainen salaliitto" ja "Jatkokertomus salaliitosta") muuttuvat tämän kirjoituksen taustatiedoiksi. Tämä olkoon kiitoksena sille mielenkiinnolle, joka kotisivuun on kohdistunut. Tekijänoikeus tähän tekstiin on kirjoittajilla. Tekstiä saa lainata vapaasti, mutta lähde mainittava.

"Kun maa ei ole enää oma"-otsikko syntyi pohdittuamme käsitteitä "eurooppalaisuus" ja "eurooppalainen identiteetti". Kohtuudella Euroopan historiaan perehtyneinä saatoimme todeta: Käsittämätöntä! Miksi näin?

Kun tutkitaan eurooppalaisten historiaa, eurooppalaista kulttuuria ja väitetyn identiteetin taustoja, mitä sieltä löydämme. Sotia, väkivaltaa, alistamista, ihmiskunnan mielettömyyden koko kirjon. Eikä tämä mielettömyys rajoitu vain Euroopan maantieteelliselle alueelle, vaan kaikkialle, mihin "eurooppalainen" on levittänyt vaikutusvaltaansa. Yhtäläisenä piirteenä on alkuperäiskulttuurien ja myös alkuperäiskansojenkin tuho, kokonaan tai osittain. Ja aina yhtä varmasti, maan riistäminen alkuperäisväestöltä. Valitettavasti tämä "trendi" eurooppalaisesta sivistyksestä on nähtävissä tänäkin aikana, eurooppalaisuus Uralilta Atlantille. Olisi väärin erotella Eurooppa itäiseen tai läntiseen osaan. Yhtä väärin on rajoittaa Eurooppa koskemaan pelkästään Euroopan unionin aluetta.

Pala yhdentymisen historiaa.

Toisen maailmansodan aikana syntyi ajatus yhdentyneestä Euroopasta (Euroopan integraatio): "Ensimmäisellä integraation ilmenemismuodolla hiili- ja teräsyhteisöllä pyrittiin valvomaan sodankäynnin kannalta tärkeimpien materiaalien valmistusta ja hallussapitoa. Ajatus tästä, samoin kuin yleensä Euroopan poliittisesta yhdentymisestä, oli syntynyt itse asiassa jo sodan aikana, ns. federalistisen liikkeen piirissä". ( Kirjasta Selviytyvä Suomi, Maaseudun sivistysliitto 1994, sivu 23, ulkoministeri Heikki Haavisto).

Tärkeimmäksi perusteluksi integraatiolle eli yhdentymiselle, on julkisuudessa selitetty pyrkimys rauhaan Euroopassa - sitomalla valtiot toisiinsa erilaisin riippuvuussuhtein. Syntyi Euroopan talousyhteisö, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ja Euroopan atomienergiayhteisö. Näille luotiin ajastaan yhteinen hallinto; Komissio, ministerineuvosto, Eurooppa-neuvosto (huippukokous) ja parlamentti. Kokonaisuutta täydensi tuomioistuin. Näin oli luotu käsite Euroopan yhteisö (EY), joka toimi kansallisvaltioista riippumattomana ja tehtyjen sopimusten rajoissa, sekä oman lainsäädäntönsä puitteissa kansallisvaltioiden päätösvallan yläpuolella. Federalistien tavoite alkoi toteuttamaan itse itseään, sillä EY:stä tuli omalla voimallaan kehittyvä, itsenäinen subjekti (toimija).

Kehitys kehittyi ja eurooppalaisuus nousi esiin, luotiin ihmisiä harhauttava käsite Euroopasta subjektina. Eurooppalaiselle identiteetille voidaan antaa ilmiasuksi valta, vallanahneus, petollisuus, yms. Sen sijaan, että olisi jatkettu pysyvän rauhan rakentamista Euroopan valtioiden välille, alettiinkin suunnittelemaan valtioiden hävitystä. Tutkija Teija Tiilikainen: "Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten".(14.11.1999 Kouvolan Sanomien kirjoituksesta: Sivu 26)

EU-JÄSENYYS EI OLLUTKAAN TAVOITE Suomen kansalliset edut turvattiin parhaiten liittymällä Euroopan yhteisöön (5.3.1992/hallituksen EY-tiedonanto eduskunnalle). Sopimus poliittisesta unionista (EU) astui voimaan 1.11.1993. EY:n toimivaltaa laajennettiin mm. talous- ja rahaliiton toimeenpano. Maastrichtin sopimus loi Euroopan unionin, joka sittemmin omalla voimallaan on edennyt kohti federalistista tavoitetta. Kun EU saa perustuslakinsa kautta oikeudellisen aseman, EY-sulautuu unioniin ja sitä kautta syntyvä kokonaisuus on yhtä kuin valtio-oikeudellinen instituutio. EY muuttaa EU:n siihen sulautuessaan itsenäiseksi kansainvälisoikeudelliseksi subjektiksi eli toimijaksi ( viite: Valtioneuvoston EY-selonteko 9.1.1992).

EU:n komission julkaisusta poimittua - koskien Maastrichtin sopimusta: "Sopimuksessa todetaan, että "sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä - yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi". Siihen sisältyy E(T)Y:n perustamissopimusta ja Euratomin perustamissopimusta koskevien muutosten lisäksi sopimus Euroopan unionista. Tätä ei kuitenkaan saatettu loppuun Maastrichtin sopimuksella. Se on EY:n kehityksen tavoin ensimmäinen askel kohti eurooppalaista perustuslaillista järjestystä, johon myös EY voi sitten sulautua. EU on vienyt kehitystä eteenpäin Amsterdamin sopimuksella, joka allekirjoitettiin Amsterdamissa 2.10.1997 ja joka tuli voimaan 1.5.1999 jäsenvaltioiden suoritettua ratifioimismenettelyt". (Yhteisön oikeuden perusteet, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto 2000).

Vuonna 1994 käyty poliittinen kampanja EU:n puolesta ja sitä vastaan lienee syöpynyt ihmisten mieliin, kellä milläkin tavalla. Voinemme historiallisen etäisyyden päästä tarkastella asiaa ilman henkilökohtaisia anti- tai sympatioita. "Kansallisvaltioiden aika on ohi"? Globalisaatio, eli maapalloistuminen? Vuoden 1994 ns. "EU-kamppailun" päätavoitteena - kansallismielisyyden, kansallisaatteellisuuden, nationalismin hävittäminen? Muistamme, erinomaisen hyvin vahvat syytökset äärinationalismista. Sillä onhan niin, että paitsi "Euroopan perustuslaki", myös globalisaatio edellyttävät kansallisaatteellisuuden hävittämistä. Poliittisen kamppailun peruskysymyshän oli - mennäkö EU:n jäseneksi vaiko eikö. Jäsenyyspäätös piti tekemän äänestyskopissa hallituksen neuvotteleman sopimuksen pohjalta, joko hyväksyen tai hyläten. Tarkasteltaessa tapahtumia, huomio kiinnittyy itse kamppailun sisältöön. Kampanja ohjattiin pois pääasiasta - EU-jäsenyyden sisällöstä. Pääkysymykseksi muodostui kysymys siitä, ollako EU:ta vastaan vaiko sen puolesta. Kansakunta jaettiin EU:n vastustajiin ja EU:n kannattajiin. Tiedotusvälineisiin EU-vastustaja -käsite jäi elämään ja syntilistaan lisättiin sittemmin globalisaation vastaisuus. Monet muistavat WTC-tornien kohtalokkaat tapahtumat. Myös niistä uutisoinnin. Uutisoinnissa etsittiin syyllisiä - suomalaisessa viestinnässä - globalisaation vastustajista! Millaisen sopimuksen hallitus jäsenyydestä oli neuvotellut? Mihin oltiin liittymässä ja millaisin ehdoin?

GLOBALISAATIO? Maapalloistuminen, maailmanlaajuistuminen? Nykysuomen sanakirjasta (1989): Globaalinen = yleismaailmallinen, maailmanlaajuinen; kokonais-. Globaalistaa, globalisoida = tehdä globaalisemmaksi. Presidentti Halonen uudenvuoden puheessaan 1.1.2004: "Suomi on hyötynyt globalisaatiosta. Suomi tarvitsee globalisaatiostrategian. Tasavallan presidentti Tarja Halonen toivoo maan hallitukselta ja työmarkkinajärjestöiltä määrätietoista paneutumista globalisaatioon sopeutumiseen ja sen hallintaan. Presidentti sanoi uudenvuodenpuheessaan tulleensa kansainvälisissä tehtävissään entistä varmemmaksi siitä, että Suomen on itse pidettävä huolta itsestään. Halosen mukaan Suomi on menestynyt kansainvälisessä kilpailussa hyvin ja hyötynyt globalisaatiosta, kun kaupan esteiden vähenemisen myötä suomalaiset ovat voineet viedä tuotteitaan eri puolille maailmaa. Suomen on luotava tulevaisuuttaan varten kansallinen globalisaatiostrategia". (Lainaukset Satakunnan Kansa, perjantai 2.1.2004) Miten Suomi voi pitää huolta itsestään ilman päätösvaltaa omista asioistaan? Presidentin puheesta ilmenee, mitä huolenpidolla tarkoitetaan. Kysymys on huolehtia Suomen sopeutumisesta ja sopeuttamisesta globalisaatioon. Presidentin puheesta pääsee siihen käsitykseen, että suomalaisten kaupankäynti ulkomaihin ei olisi ollut mahdollista ennen nykytilannetta. Mutta, onko oikein puhua suomalaisten tuotteiden viennistä? Eikö olisi rehellisempää puhua suomalaisten työpaikkojen viennistä ulkomaille?

Globalisaation lähtölaukaus vuonna 1989. "Holkerin hallitus teki marraskuussa 1989 vaivihkaa päätöksen, jonka mukaan ulkomaalaiset voivat omistaa suomalaisyrityksiä - pankkeja ja vakuutuslaitoksia lukuun ottamatta - 100 prosenttisesti. Lupien myöntäminen tapahtuu käytännössä kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiesten toimesta". (Lainaus kirjasta Konsensus, WSOY, 1990).

Euroopan yhdysvallat? Integraation syvetessä ryhdyttiin suunnittelemaan eurooppalaista suurvaltaa tositeolla, syntyi suunnitelma Euroopan unionista, vuonna 1981. Vuonna 1990 "ensimmäiset kansallisten kansanedustuslaitosten väliset kokoukset suhtautuvat myönteisesti federalistiseen Eurooppaan".

Käsite federalismi selitetään tietokirjallisuudessa mm.: "Valtiojärjestelmä, jossa pienet valtiot, maakunnat tai riippumattomat kaupungit luopuen osittain itsenäisyydestään yhdistyvät liittovaltioksi tai valtioliitoksi, esimerkiksi Sveitsi, Yhdysvallat, Australia". (Otavan yksiosainen tietosanakirja vuodelta 1960) "Liittovaltioiden muodostamista koskeva tai sitä tukeva ajattelutapa. Liittovaltio (federaatio) on yhteisen sopimuksen pohjalta luotu poliittinen yksikkö, suvereeni valtio, jossa yhteisiä tehtäviä hoitavan keskushallinnon rinnalla ovat rajallisen itsemääräämisoikeuden omaavat alueyksiköt tai osavaltiot. Yhteisiä tehtäviä voivat olla ulkopolitiikan ja ulkomaankaupan hoito sekä maanpuolustus. Niiden vuoksi keskushallinnon valta ulottuu osin aluehallinnon ohi aina yksilötasolle". (Weilin+Göös, Suomalainen tietosanakirja vuodelta 1989). Parhaillaan ollaan saattamassa voimaan federalistisen Euroopan perustuslakia presidentteineen kaikkineen. Ja kuin pisteenä päälle - turvatakuut! Suorastaan huvittava kirjoitus asiantuntijan kynästä: Helsingin Sanomat 2.12.1998, "Vieraskynä": "Monessa mielessä EU on jo pitkälle liittovaltioistunut. Se täyttää keskeiset liittovaltion kriteerit. Sillä on perussopimusten luoma yhteinen oikeudellinen perusta, riippumaton tuomioistuin, oma ja jäsenvaltioiden tahdosta riippumaton budjetti sekä kansalaisuus. EU tekee myös eron jäsenvaltioiden ja ulkopuolisten välille. Pian sillä on myös itsenäisen keskuspankin hoidossa oleva yhteinen raha. EU on kehittynyt liittovaltion suuntaan hallitusten tekemin ja kansallisten parlamenttien ratifioimin päätöksin ilman suurta suunnitelmaa". (Professori ja Jean Monnet -oppituolin haltija (Esko Antola) Turun yliopistossa).

Kun Suomesta tehtiin unionin jäsen, silloinen presidentti kertoi kansalle valtiomme itsenäisyyden vahvistuvan. "Presidentin mielestä suomalaisilla on kaikki syy olla tyytyväisiä EU-jäsenyyteen. "Se on ilman muuta vahvistanut Suomen itsenäisyyttä. Olin sitä mieltä ennen, kuin haimme jäsenyyttä, ja olen siitä nyt vielä vakuuttuneempi", hän arvioi. ...". (Suomen Kuvalehti n:o 49/5.12.1996) Kansalle ei kerrottu, että valtiomme joutui luovuttamaan valtion lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa Euroopan yhteisölle. "EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö -, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslaintasoisia säännöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille". (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle - 9.1.1992 sivu 25 ). Kansalle ei kerrottu, että menetämme muun muassa oman rahamme, ulkomaankauppamme ja maatalouspolitiikkamme, siis päätösvaltamme niitä koskevissa asioissa. Kansalaisille ei myöskään kerrottu sitä, että Euroopan yhteisön tuomioistuin omaa yksinoikeuden päättää unionin kansalaisten perusvapauksien sisällöstä. Tästä esimerkkinä voimaan tullut kansalaisen luovutusvelvollisuus eikä meillä ole enää edes oman maan passioikeutta.

Tämä maa, Suomi, ei ole enää omamme, sillä eurooppalaiset satelliitit valvovat elämäämme. Euroopan keskushallinnon tarkastajat tutkivat, mitä maallemme teemme ja miten täällä elämme. "EU päättää maataloudestamme. - Ensimmäisenä on EU:n yhteinen maatalouspolitiikka, sitten vasta kansalliset erillistoimenpiteet, sanoi Juha Korkeaoja. (maatalousministeri vuonna 2004, tammikuun 28., SataSeutu -lehdessä sivulla 6). Hallituksen lakiesitys n:o 145 vuoden 1994 valtiopäivät: "EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia säännöksiä asioista, joista on säännelty yhteisötasolla". Natura-alueet eivät nekään ole oikeudellisesti enää päätösvallassamme. Petokannastakin maassamme päätetään Euroopan keskushallinnossa.

Se, mitä ihmettelemme, on päättäjiemme toiminta Euroopan unioniin liittyvissä asioissa. Kuvittelevatko he, ettei tulevaisuudessa kirjoiteta historiaa? Tässä pieni ote Euroopan keskushallinnon julkaisusta vuodelta 2000, ikään kuin kysymyksen perustaksi: "Perustettu Euroopan unioni ei korvaa Euroopan yhteisöjä (EY), kuten tiedotusvälineissä toisinaan väitetään, vaan täydentää niitä uusilla politiikoilla ja uusilla yhteistyön muodoilla". ( Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2000). "Ulkopolitiikan uusi ympäristö: Suomen hallitus päätyi syksyllä 1992 arviossaan siihen, että Suomen kansalliset edut ja kansainväliset pyrkimykset ovat parhaiten turvattavissa liittymällä jäseneksi Euroopan yhteisöön, joka Maastrichtin sopimuksen myötä muuttui viime vuoden lopulla Euroopan unioniksi". (Kirjasta Selviytyvä Suomi, Maatalouden sivistysliitto, vuonna 1994, ulkoministeri Haaviston artikkeli, sivulla 22).

Sopimus Euroopan unionista (ns. Maastrichtin sopimus - on poliittinen, EY:n toimivaltaa täydentävä sopimus, kunnes Euroopan unionille luodaan oikeudellinen asema, se on lainsäädännöllinen toimivalta, johon EY voi sitten sulautua. Tämä oikeustoimikelpoisuus syntyy, kun valmisteltu perustuslaki astuu voimaan. Ei liene sattumaa, että vuonna 2000 kumoutui aiempi perustuslakimme ja voimaan astui uusi perustuslaki, jossa Euroopan unionille on annettu oikeustoimikelpoinen asema, mm. pykälissä 96-97. Ei sattumaa, kun eduskunta sai Euroopan perustuslakiluonnoksen jo vuonna 1994!

On aika rohkeaa väittää, näinkin julkisella foorumilla, että kyse on petollisuudesta kansalaisia kohtaan. Kohdistuuhan väitteemme jopa maan ylintä johtoa kohtaan. Me, nimellämme kirjoittaneet vastaamme siitä, mitä kirjoitamme. Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla. Tässä muutama ote näkemyksemme tueksi:

ILTA-SANOMAT lauantaina 21.12.1991, A-P. Pietilä: "Salainen raportti tukee Suomen EY-jäsenyyttä Vain viisi ministeriä tuntee selvityksen. Ulkoministeriön laatima salainen selvitys tukee suomen EY-jäsenyyttä. Toistaiseksi vain neljä ministeriä pääministerin ja presidentin lisäksi tuntevat raportin sisällön. Pääministeri Esko Aho (kesk.) kieltäytyi eilen jyrkästi antamasta tietoja selvityksestä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle". (Huomautus: Palaamme tähän artikkeliin jäljempänä, koska se on ajankohtainen juuri tämän kirjoituksen aikana).

Tiedonanto EY-jäsenyyshakemuksesta käsiteltiin 18.3.1992. Tiedonantoäänestystä ennen Suomen Kuvalehti kirjoitti : "Moni kansanedustaja ei vielä tiedä, mistä hän oikein äänestää, kun hallituksen EY-tiedonanto tuodaan runsaan viikon päästä eduskuntaan".(6.3.1992/Suomen Kuvalehti n:o 10)

"Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa". (Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki).

Kun tuli aika päättää euroon siirtymisestä vuosina 1997-1998, ilmeni, että markasta oli luovuttu jo 18.11.1994, kun eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen EU-liittymissopimuksesta (HE135). Oma raha määriteltiin muun muassa perustuslakivaliokunnassa kansallisen suvereenisuuden yhdeksi keskeiseksi tekijäksi. Ihmettelemme päätöksenteon menettelytapoja seuraavan lausunnon pohjalta. Huomionarvoista on huomata, että julkisen lausunnon antaja oli eduskunnan puhemies, Riitta Uosukainen (kok). Vuonna 2000 kumotun perustuslain mukaan eduskunnan puhemiehen tehtävänä oli muun muassa valvoa eduskunnan työskentelyn lainmukaisuutta. Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 1997, 11.4., sivu 19 - eduskunnan puhemies kertoo, "ettei hänkään tiennyt nappia painaessaan (1994), että samalla äänestettäisiin Suomen markan kohtalosta".

Lehtiartikkeli vuodelta 2000, 21.3., sivu 10: "Koivisto muistelee henkilökohtaisia keskusteluja, joita hän tasavallan presidenttinä kävi Suomen EU-neuvottelujen aikana eurooppalaisten päättäjien kanssa. - En minä voinut kuvitellakaan, että me olisimme siinä vaiheessa luovuttaneet suvereniteettiamme muilta osin kuin mistä oli sovittu."

Euroopan yhteisön kerrottiin muuttuneen Euroopan unioniksi ja kansakunta äänesti 16.10.1994 liittymisestä Euroopan unioniin. Liittyminen ei muuttaisi asemaamme itsenäisenä valtiona, itsenäisenä subjektina, itsenäisenä oikeudellisena toimijana, vaan jopa vahvistaisi itsenäisyyttämme. Itsenäisyys? Oikeutta päättää asioistamme itse. Näin olemme peruskysymysten äärellä. Kansakunta äänesti, mutta mistä? Yhdistetäänpä osia edellistä siteerauksista: Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa. En minä voinut kuvitellakaan, että me olisimme siinä vaiheessa luovuttaneet suvereniteettiamme muilta osin kuin mistä oli sovittu. Moni kansanedustaja ei vielä tiedä, mistä hän oikein äänestää. Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten.

Syyllisyyden taakka?

Kun tutkitaan käsitteitä ja asioita laajemmasta näkökulmasta, kysymys ei olekaan enää pelkästä itsenäisyydestä, vaan valtion olemassaolosta. Tiedämme varsin omakohtaisesti, että tämänkaltainen kirjoittelu johtaa helposti syytteeseen nationalismista, kiihkokansallisuudesta ja EU-vastaisuudesta. "Itsenäisyyspäivä on säilyttänyt edelleen merkityksensä Suomelle ja sen kansalaisille, vaikka taloudelliset vaikeudet ovat aiheuttaneet eriarvoisuutta ja vaikka Euroopan integraatiokehityksen vastustajat ovat yrittäneet maalata kauhukuvia päätösvallan siirtymisestä maamme rajojen ulkopuolelle". (Kouvolan Sanomat 6.12.1998, "Pääkirjoitus")

Toivomme tämän lukijoilta ymmärrystä lukea asiat asioina ilman ennakkoasennetta esitettyjen tietojen, ei kirjoittajien omien näkemysten perusteella. Totta kai meillä on oma käsityksemme, itse kullakin, emmekä mekään salaa omaamme, se olisi epärehellisyyttä ja lukijan aliarvioimista. Sen sijaan, asennoitumista tarkisteltaessa on syytä korostaa, että lähtökohtamme on päätöksenteon yleinen hyväksyttävyys, -laillisuus, legitimiteetti. Kysymys ei ole integraatiosta itsestään, vaikkakin sitä sivutaan väistämättä ja siihen on pakko ottaa kantaa, jyrkälläkin tavalla. Kun kaikki asiat ovat julkisia, julkisuudessa esillä olleita ja olevia, ja asioista kiinnostuneiden tiedossa ainakin osiltaan, peruskysymykseksi jää: Onko kaikki tapahtunut hyväksyttävällä tavalla? Ovatko päättäjien perustelut kansallisten etujemme turvaamisesta kestäviä historian valossa? Ovatko menettelytavat siihen nähden oikeutettuja? Me kirjoitamme itse käsityksemme asioista, emme tarvitse ulkopuolista tahoa selittämään niitä. Vapaa yhteiskunta sallii ja sietää erilaiset mielipiteet ja -katsannot, ilman syyllistämistä. Salliihan?

MAA, RUOKA, MAATALOUS

"Ulkoministerin mukaan Suomi ei olisi yhteisön jäsenenä passiivinen myötäilijä vaan etujaan tarmolla ajava jäsenvaltio. Hän kehotti pohtimaan ennakkoluulottomasti, mihin Suomi liittyy, kun se mahdollisesti liittyy Euroopan unioniksi muuttuvaan Euroopan yhteisöön. - Unioni ei olisi liittovaltio tai valtioliitto vaan eräänlainen kiinteä itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestely. Euroopan unionissa suvereenit jäsenvaltiot luovuttaisivat vapaaehtoisesti eräitä tehtäviä unionin päätettäväksi. Tällaisessa järjestelyssä kansainvälinen asemamme ja vaikutusmahdollisuutemme vahvistuisivat, hän sanoi". Näin totesi ulkoministeri Haavisto Lalli-lehdessä 12.10.1993.

"Euroopan unioni ei ole kansainvälinen järjestö tai liittovaltio, eikä sillä ylipäänsä ole oikeuskelpoisuutta. Euroopan yhteisöt ovat sen sijaan kansainvälisiä järjestöjä, jotka käyttävät toimivaltaansa kuuluvissa asioissa jäsenvaltioiden niille siirtämiä valtuuksia". (HE 135/1994 vp) Jäsenyys merkitsi valtion toimivallan luovuttamista - lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan muodossa. Mitä tämä valtion toimivallan luovuttaminen tarkoittaa, se ilmeni jo edellä - laajassa mittakaavassa kysymys on kansallisvaltion lakkauttamisesta (viite Teija Tiilikainen).

"Yhteisön lainsäädäntökäytännössä asetuksia käytetään ennen kaikkea niillä aloilla, joissa yhteisön toimivalta on yksinomainen ja se toteuttaa yhteistä politiikkaa". "Määrällisesti suurin osa yhteisön säädöstöstä muodostuu yhteistä maatalouspolitiikkaa ja tulliliittoa koskevista asetuksista". "EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä onkin kielletty kansalliset voimaansaattamistoimet mukaan lukien inkorporointi eli asetuksen tekstin julkistaminen kansallisessa säädöskokoelmassa kansallisen säädöksen osana". "Toisaalta asetukset edellyttävät usein kansallisella tasolla annettuja täydentäviä sanktio- ja hallinnointisäännöksiä. Koska asetukset pätevät yleisesti, niiden adressaatteina sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta voivat olla paitsi jäsenvaltiot, myös niiden hallintoviranomaiset sekä yksityiset yritykset ja kansalaiset". (HE 135/1994 vp) Mitä edellä tarkoitetaan? Niiltä osin, kuin mitä valtion toimivaltaa - kansallista sääntelyä - on luovutettu EY:n toimielimille, jäsenvaltiolla ei ole toimivaltaa. Eli yhteisön säädöstä ei saa alistaa kansallisten päätöselimien päätösten alaiseksi. Sivuhuomautuksena todettakoon euron käyttöönoton yhteydestä tämän seikan konkretisoituminen. Kun tuli se aika (1998), että eduskunnan piti päättää, vaihtaako se Suomen oman rahan, markan yhteisvaluutta euroon. Yhteisvaluutan toteuttaminen ja täytäntöönpano siirrettiin Euroopan yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan Maastrichtin sopimuksella, eli sopimuksella Euroopan unionista. Eduskunnalla ei ollut oikeudellista toimivaltaa päättää siitä, että markka lakkautetaan ja tilalle otetaan euro. Päätös asiasta tehtiin yksinomaan Brysselissä ja markka häipyi historiaan ja katosi perustuslaistamme euron toteutuessa. Hallitusmuodon 72 pykälä häipyi olemasta, lakkasi olemasta voimassa sitä mukaa, kun ylikansalliset päätökset astuivat voimaan. Tämä tarkoitti Suomen hallitusmuodon säädöksen, eli perustuslain määräyksen kumoutumista ilman eduskunnan päätöstä, edes ilman eduskunnan oikeutta tehdä asiasta lainsäädännön mukainen päätös.

"Maatalous. Maatalouspolitiikan tavoitteet ja periaatteet. EY:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on määritelty EY:n perustamissopimuksessa. Tavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, elintarvikehuollon turvaaminen sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa. EY:n noin 60 000 painosivua käsittävästä lainsäädännöstä noin puolet koskee maatalouspolitiikan alaa". (HE 135/1994) Maa ei siis ole enää omamme, koska meillä ei ole oikeutta päättää edes siitä, mitä maassamme kasvaa ja tuotetaan. "Jos olemme EU:n jäsen, kehityksemme riippuu myös unionin kyvystä tehdä jäsenmaille edullisia päätöksiä". (Elinkeinoelämän tutkimuslaitos - Etla -, Suomen EU-valinta, 1994).

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maa- ja puutarhatalouden kansallista tuista, HE 148/1994 valtiopäivät. "Esityksen pääasiallinen sisältö. Esityksen keskeisenä tavoitteena on edistää Suomen maa- ja puutarhatalouden täysimääräistä yhdentymistä Euroopan yhteiseen maatalouspolitiikkaan sekä turvata maa- ja puutarhatalouden ylläpitäminen Suomessa. Tavoitteisiin pyritään myöntämällä maa- ja puutarhataloudelle valtion varoista siirtymäkauden tukia, pohjoista tukea sekä muuta kansallista erityistukea. Tukimuodoista päättäisi valtioneuvosto. Edellytyksenä tukien käyttöönottamiselle olisi kuitenkin Euroopan yhteisöjen komission lupa".

2. Luku: Tukimuodot. 7§. Kansallinen erityistuki. "Ehdotetussa seitsemännessä pykälässä säädettäisiin niistä kansallisista erityistuista, joita voitaisiin myöntää liittymisestä aiheutuvien vakavien vaikeuksien poistamiseksi. Erityistuilla pyritään poistamaan sellaisia vakavia vaikeuksia, jotka aiheutuvat maa- ja puutarhataloudelle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Tuen myöntäminen perustuisi liittymissopimuksen 141 artiklaan. Tukien myöntäminen edellyttäisi komission lupaa".

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta, HE 149/1994 valtiopäivät. Esityksen pääasiallinen sisältö. "EY:n yhteistä maatalouspolitiikkaa säännellään lähinnä EY:n antamin asetuksin, jotka ovat sellaisenaan jäsenvaltioita sitovia (kirj.huom. siis ei alisteta kansalliselle päätökselle). Asetuksissa edellytetään jäsenvaltiot säätävät kansallisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa täytäntöön panevista elimistä sekä niistä rangaistusseuraamuksista, joita voidaan määrätä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevia säädöksiä vastaan rikkoneille. Ehdotus sisältää säännökset EY:n yhteistä maatalouspolitiikkaa täytäntöön panevista kansallisista elimistä. Maa- ja metsätalousministeriö olisi yhteisön asetuksissa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen (kirj.huom: Yhteisön viranomainen), joka voisi siirtää toimivaltaansa kuuluvia tehtäviä alaiselleen hallinnon alan viranomaiselle ja tarvittaessa myös muun hallinnon alan viranomaiselle. Ehdotus sisältää lisäksi rangaistussäännökset. Rangaistukseksi ehdotetaan sakkoa".

"2. Luku: Valvonta ja rangaistukset. Lain täytäntöönpano edellyttää tehokasta alueellista valvontaa, minkä vuoksi alueelliset valvontatehtävät hoitaisi maaseutuelinkeinopiiri tai sen valtuuttamat tarkastajat. Kuntatasolla valvontaa suorittaisivat myös kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset".

"3. Luku: Erityiset säännökset. "Kansallisten viranomaisten tehtäväksi on jäänyt lähinnä yhteisön säännösten noudattamisen valvonta ja säännösten muu tekninen toimeenpano".

"Laki Euroopan yhteisön maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta. 3.§ Maa- ja metsätalousministeriö voi lisäksi määrätä, että valvonnan täytäntöönpanossa saadaan käyttää apuna maatalous- ja puutarha-alan yhteenliittymiä. Poliisin on tarvittaessa annettava virka-apua valvonnan suorittamisessa". Valtioneuvoston EY-selonteko 9.1.1992: "(EY-jäsenyys) merkitsisi myös sitä, että Suomessa tulisivat voimaan ei vain ne EY-säädökset, joiden hyväksymistä Suomi on kannattanut, vaan myös Suomen vastustamat säädökset sikäli kuin niistä päätetään enemmistöpäätöksillä. EY:n hyväksymät asetukset tulisivat Suomessa voimaan ilman lainsäädäntöelinten jälkikäteistä hyväksymistä tai myötävaikutusta. EY-jäsenyys merkitsisi lisäksi sitä, että EY:n säädöksillä olisi etusija muihin kansallisiin säädöksiin nähden. Myös eduskunnan EY-normien hyväksymisen jälkeen päättämän uuden lain säännösten olisi väistyttävä EY-säännösten tieltä". Sopiikin kysyä, missä on maatalouselinkeinojen harjoittajien oikeusturva? He ovat suoraan ylikansallisen keskushallinnon alamaisia. Kansalliset, eli suomalaiset viranomaiset ovat velvoitettuja kohdentamaan viranomaistoimet heitä kohtaan, vaikka ne olisivat kansallisten etujemme ja oman lainsäädäntömme (mitä siitä on jäljellä?) vastaisia.

SUOMEN LIITTYMINEN EUROOPAN UNIONIIN - MAATALOUS AVOIMENA KYSYMYKSENÄ Kansalaisilta kysyttiin 16.10.1994 äänestyksessä - valtioneuvoston tiedotteessa - kannattavatko he liittymistä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti? Sittemmin ilmeni, että neuvottelutulos oli eräiltä osin keskeneräinen. Toisin sanoen, neuvottelutulosta ei ollut olemassakaan.

Tapaus Artikla 141! "Ongelmallista on ollut, että enempää kansanäänestysajankohtaan kuin myöskään eduskunnan päätöksentekohetkeen mennessä ei oleellisia tietoja Suomen jäsenyysehdoista vielä ole EU-komissiosta Brysselistä saatu". (Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä n:o 9/1994 vp - HE 135:stä, sivu 83, 31.10.1994) "Sen lisäksi, että jäsenyyspäätöstä tehtäessä maatalouden pitkäaikaisen tuen käytön perusteet eivät ole tiedossa, avoinna on monia muita keskeisiä seikkoja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komission vahvistus on saatu vain pohjoisen tuen ja LFA-tuen rajoille. Virkamiestasolla on sovittu siirtymäkauden tuista, mutta vahvistus puuttuu. Ympäristötuen ja puutarhatalouden osalta ei edes virkamiestason neuvottelutulosta ole saavutettu. Niin ikään neuvottelutulos puuttuu teollisuuden varastoarvojen (kirj.huom. elintarviketeollisuuden) alenemisen korvausperusteista". (Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä n:o 9/1994 vp - HE 135:stä, sivulla 72. Helsingissä 31.10.1994, Juha Korkeaoja ja Paavo Väyrynen)

EU-ministerivaliokunta Pöytäkirja 15/94, 18.10.1994 Luottamuksellinen "5. Valiokunta päätti, että seuraavaan kokoukseen otetaan asialistalle Suomen maatalouden kansallista tukiohjelmaa koskeva tarkennettu esitys ja että esitys jaetaan valiokunnan jäsenille etukäteen".

Em. pöytäkirjan liitteenä on allekirjoittamaton sivu, jolla seuraava teksti: "Maa- ja metsätalousministeriö 20.10.94 19.13

E. Liittymissopimuksen artiklan 141 mukainen tuki. Liittymissopimuksen artiklan 141 mukaan komissio voi antaa Suomelle luvan myöntää kansallisia tukia maataloustuottajille, jos Suomen liittymisestä EU:iin aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat olemassa sen jälkeen, kun artiklojen 138, 139, 140 ja 142 määräyksiä ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä on sovellettu täysimääräisesti.

Suomi varautuu tekemään vuonna 1996 perustellun esityksen artiklan 141 mukaisten tukien käytöstä, tukien kohteista, muodoista ja tasoista sekä tukien hallinnoinnista. Suomi varaa valtion budjettiin varat ennakoidun tukitarpeen kattamiseen".

F. Kansallisen tuen hallinnointi. Kansallisen tuen maksamista varten otetaan vuosittain valtion talousarvioon määrärahat. Kansallinen tuki on tarkoitus maksaa tuen saajille hakemusten perusteella. Hakemukset tehtäisiin pääsääntöisesti maaseutuelinkeinoviranomaisille, jotka myös huolehtisivat tukien maksatuksesta hakijalle. Lisähintoja voitaisiin kuitenkin maksaa tuen saajalle teollisuuden tai kauppaliikkeiden välityksellä edellyttäen, että valvonta on luotettavasti järjestettävissä. Tukien myöntämisessä noudatettaisiin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/92) annettua lakia. Mainittu laki sisältää tukien hallinnointia koskevat yleismääräykset, kuten valvonnasta, tuen takaisinperinnästä, salassapitovelvollisuudesta sekä muutoksenhakumenettelystä. Suomi noudattaa tuen hallinnoinnissa ja valvonnassa neuvoston asetusta (ETY 3508/92). Maa- ja metsätalousministeriöllä olisi kansallisten tukien täytäntöönpanon osalta oikeus antaa tarkempia määräyksiä".

"EU-ministerivaliokunta Pöytäkirja 16/94 21.10.1994 Luottamuksellinen

1. Valiokunta hyväksyi komissiolle esitettäväksi tarkistetun ehdotuksen maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (liite). Ehdotukseen on koottu siirtymäkauden tukia ja ns. pohjoista tukea koskevat Suomen ehdotukset, jotka on jo aiemmin hyväksytty ja joista on käyty keskusteluja komission edustajien kanssa. Valiokunta totesi, että EU:n komissio tekee lopulliset tukitoimien hyväksyttävyyttä koskevat päätökset jäsenyyden toteuduttua. Komission asiantuntijatasolla on suomalaisosapuolelle kerrottu siirtymäkaudella käytettävien lisähintojen voivan olla hyväksyttäviä, mutta sittemmin on ilmennyt, että komission tasolla ei asiaan oltu otettu kantaa. Valiokunta keskusteli tukitoimien kokonaiskustannuksista ja valvonnasta. Päätökset jotka sisältyvät hallituksen 27.5.1994 tekemään periaatepäätökseen, ovat voimassa. Maa- ja metsätalousministeriön taholta todettiin, että valvonnalla voidaan estää ei-toivotut vaikutukset. Valiokunta totesi, että tästä kokouksesta tiedotetaan maa- ja metsätalousministeriön ja valtioneuvoston tiedotusyksikön keskenään sopimalla tavalla. Vakuudeksi EU-ministerivaliokunnan sihteeri Valtiosihteeri Veli Sundbäck"

"EU-ministerivaliokunta 16/94 Kokouskutsu 18.10.1994 Perjantaina 21.10.1994 klo 7.45 Valtioneuvoston istuntosalissa

Asialuettelo: 1. Suomen maatalouden kansallinen tukiohjelma; tarkennettu esitys EU:n komissiolle (tausta-aineisto toimitetaan torstaina 20.10.).

"SUOMI Maa- ja metsätalousministeriö 21.10.1994 LOPULLINEN EHDOTUS MAATALOUDEN KANSALLISEKSI TUEKSI SIIRTYMÄKAUDEN AIKANA

Sivuja 28, poiminta sivulta 15, käsin kirjoitettu E: "Liittymissopimuksen artikla 141 Liittymissopimuksen artiklan 141 mukaan komission voi antaa Suomelle luvan myöntää kansallisia tukia maataloustuottajille, jos Suomen liittymisestä EU:iin aiheutuu vakavia vaikeuksia jotka ovat yhä olemassa sen jälkeen, kun artiklojen 138, 139, 140 ja 142 määräyksiä ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä on sovellettu täysimääräisesti. Suomi varautuu tekemään vuonna 1996 perustellun esityksen siitä, miksi artiklan 141 mukaisten tukien käyttö on välttämätöntä, mitkä ovat tuen kohteet, muodot ja tasot sekä miten tukia aiotaan hallinnoida. Suomi varaa valtion budjettiin varat ennakoidun tukitarpeen kattamiseen".

"Tärkeintä Heikki Haaviston paimennuksessa tehdyssä ratkaisussa maatalouden kannalta on tämä: Se siirtää merkittävämmät maatalouspolitiikan erimielisyyksistä Helsingistä Brysseliin, Suomen maatalouspoliittisesta jännityskentästä unionin maatalouspoliittiseen jännityskenttään. Tästä seuraa, että suomalaiset ovat aikaisempaa yksimielisempinä puolustamassa maanviljelymme etua - suhteessa Brysseliin. He voivat olla niin EU:ssa kuin WTO:ssakin yhdessä puolustamassa ratkaisuja, joilla sinänsä väistämättömät tuotannon supistukset toteutetaan meidän maataloutemme kannalta optimaalisella tavalla". (Kalevi Sorsan kirjasta Muistikuvia, mielikuvia, sivu 175, 1995, Otava).

Tämä on ymmärrettävissä niin, että syy maataloutemme alasajoon voitiin sälyttää Brysselin päättäjien vastuulle. Etujen puolustaminen ilman kansallista päätösvaltaa?

"Rooman sopimus II OSASTO MAATALOUS

39. artikla 1. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on: a) Lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään järkiperäisesti ja että tuotannon tekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla; 2 b) Tarve toteuttaa tarkoituksenmukainen mukauttaminen asteittain; ". Tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että suomalaisesta talonpojasta on tehty Brysselin torppari. Jonka vuokrasopimus on katkolla jatkuvasti… ILTA-SANOMAT 21.12.1991 A.-P. Pietilä, sivu A 11: "SALAINEN RAPORTTI TUKEE SUOMEN EY-JÄSENYYTTÄ Vain viisi ministeriä tuntee selvityksen. Hallituksen ulkoministeriöllä teettämä selvitys on toistaiseksi laajin ja yksityiskohtaisin raportti Suomen EY-jäsenyydestä. Siihen on koottu katsaukset mm. turvallisuus-, talous- ja maatalouspolitiikasta. Varsinainen selvitys on noin 200-sivuinen, mutta tausta-aineistoineen se paisuu 1000-sivuiseksi paperinipuksi. Tähän mennessä selvitykseen ovat tutustuneet vasta pääministeri Aho, ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk.), liikenneministeri Ole Norrback (r.), ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok.) ja kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi (krist.). Raportti sisältää yksityiskohtaiset tiedot Suomen jäsenyyden eduista ja haitoista sekä Suomen välttämättä tarvitsemista poikkeusehdoista. Raportin ensimmäinen versio luovutettiin maanantaina Mauno Koivistolle ja tiistaina sen saivat valitut ministerit.

Yhteenvetoa ei haluta julkistaa. Ulkoasiainvaliokunnassa eilen vieraillut Aho kuitenkin kieltäytyi antamasta tietoja raportista. Hänen mukaansa selvitystyö on vielä kesken. Valtiosihteeri Martti Ahtisaaren (sd.) johtaman selvitystyöryhmän työ on kuitenkin pääosiltaan valmis.

Myönteinen EY-kanta. IS:n tietojen mukaan raportin yhteenveto on varsin myönteinen Suomen EY-jäsenyydelle. Turvallisuus- tai puolueettomuuspoliittisia esteitä ei selvityksen mukaan synny jäsenyydestä. Oleellisimmat seurannaisvaikutukset koskisivat maataloutta, jonka omavaraisuus laskisi huomattavasti alle 100 prosentin. UM:n käsityksen mukaan Suomen tulisikin vaatia pysyviä poikkeuksia EY-sopimukseensa. Suomen maatalous häviäisi mahdollisesti jopa kokonaan ilman erityisehtoja. Valtion taloudelle EY-jäsenyys aiheuttaisi myös suuria rahoitusongelmia. Rajojen avautuminen ja tavaroiden vapaa liikkuvuus kaikkien jäsenmaiden kesken merkitsisi tulli ja valmisteverotuottojen tuntuvaa vähentymistä. Valtion tulot laskisivat noin kymmeneksellä eli 17-20 miljardia markkaa vuodessa. Tämä aiheuttaisi suuria paineita niin valtion kuin kuntataloudenkin supistamiselle. Esille nousisi myös sosiaaliturvan rahoittaminen omavastuuperiaatteella. Myönteisinä vaikutuksina olisivat Suomen talouskasvun vauhdittuminen, viennin kasvu ja työttömyyden supistuminen. Nämä ovatkin tärkein peruste EY-jäsenyydelle. Työttömien määrä jäisi kuitenkin keskimääräiselle eurooppalaiselle tasolle, eli noin 7-9 prosentin tuntumaan".

Eduskunta sai valtioneuvoston selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle 9.1.1992. Eduskunta äänesti - Ahon hallituksen luottamuksesta 18.3. tiedonantomenettelyllä. Hallitus oli sitonut jatkamisensa - luottamuksensa - EY-jäsenyyshakemukseen. Eduskunnan valiokunnat antoivat lausuntonsa EY-selonteosta kesällä 1992. Tuossa ulkoasianvaliokuntaan kootussa mietinnössä n:o 6/1992 vp on toteamus, joka kytkeytyy suoraan Pietilän artikkeliin: "Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtioneuvoston selonteon käsittely on jonkin verran vaikeutunut, koska valtioneuvostolta ei ole saatu Maastrichtin sopimuksen olennaisesta sisällöstä minkäänlaista yhtenäistä suomenkielistä tekstiä. Sopimuksen englanninkielinen tekstikin saatiin ensiksi käyttöön muualta kuin valtioneuvostosta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtioneuvosto on nyttemmin ottanut huolehtiakseen sopimukseen liittyvästä käännöstyöstä". (9.4.1992)

Perustuslakivaliokunta lausunnossaan 18/1997 vp: "Jäsenyysneuvotteluissa EU-osapuoli edellytti Maastrichtin sopimuksen pääosien hyväksymistä sellaisenaan". Ulkoasiainvaliokunnan mietintö n:o 9/1994 vp, koskien hallituksen lakiesitystä - HE 135 - EU-liittymissopimuksen voimaansaattamisesta: "On kuitenkin huomattava, että jäsenyys EU:ssa on mahdollista vain unionin Maastrichtin sopimuksella viimeksi muutetun ja täydennetyn peruskirjan, olemassa olevan yhteisölainsäädännön (ns. acquis communautaire) ja unionin instituutioiden hyväksymisen pohjalta. Neuvotteluissa on siten ollut ennen muuta kysymys niistä siirtymäjärjestelyistä, joita Suomen sopeuttaminen unionin jäsenyyteen edellyttää".

Meillä on nyt historian näyttö siitä, että A.-P. Pietilä tiesi, mistä kirjoitti. Mutta tiesikö Pietilä, tai - edes kansanedustajat, että kaikki oli hyväksytty jo ennakolta ja myös eduskuntaa oikeudellisesti sitovalla tavalla ennen kuin eduskunta sai edes käännöksen asioista? Mitään reunaehtoja tai erityisehtoja ei siis vakavasti ollut edes suunniteltu vaan ne tehtiin mitä ilmeisemmin kotimaisiin poliittisiin tarpeisiin. Mutta eräs kysymys on paikallaan: Ketkä hyväksyivät ennakkoehdot ja millä valtuuksilla? Menihän mm. Suomen markka ennakkoehtojen myötä.

Satakunnan Eurooppa-tiedotuksen järjestämä tilaisuus EU.n perustuslaista Porissa 6.10.2003. Tilaisuudessa vastaajina yleisön kysymyksiin olivat kansanedustajat Mikko Elo (sd.) ja Timo Kalli (kesk.). Tilaisuuden pääpuhujana oli Suomen EU-sihteeristön päällikkö Antti Peltomäki. Hänelle esitettiin kysymys: "Milloin Suomi liittyi EY:n jäseneksi?" Pitkän harkinnan jälkeen EU-sihteeristön päällikkö totesi Suomen liittyneen EY:hyn samalla kun liityimme EU:hun vuoden 1995 alussa". Vastaus ilmentää, ettei EY ollutkaan muuttunut EU:ksi kuten esimerkiksi Heikki Haavisto niin väittikin - tiedotusvälineiden ohella.

NÄIN MYYTIIN SUOMALAISET MAANVILJELIJÄT EUROOPAN KESKUSVALLAN ALAISUUTEEN

"Oikeusministeri Sauli Niinistön (kok) mielestä Suomen EU-jäsenyyssopimuksen hyväksyminen (18.11.1994) eduskunnassa teki perustuslakeihin aukon, josta mahtuu myös siirtyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon Emun kolmanteen vaiheeseen (yhteisen rahan - euron - käyttöönottoon). Niinistön mielestä markasta luopuminen on enää vain hallitusmuodon sanamuodon korjaus". (Suluissa olevat kirjoittajan huomio. Hallitusmuodon sanamuotoa ei korjattu. Euro tuli käyttöön 1.1.2000, samana vuonna kun kumottiin koko itsenäisyyden aikainen perustuslaki). "Kokoomuksen puheenjohtaja Niinistö sanoo Suomen tietotoimiston haastattelussa, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä avaisi ovet kaikelle siitä sopimuksesta seuraavalle". (Lainaukset Helsingin Sanomat, 22.10.1995).

Siirtyminen EY:n hallinnoimaan - yhteiseen maatalouteen sisältyi Niinistön mainitsemaan perustuslailliseen aukkoon ja kuului sopimuksen seuraamuksiin. HE 149 - 1994 vp (Viite artikla 141:een)

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta. "Esitys liittyy hallituksen esitykseen Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (EU-liittymissopimuksen voimaansaattaminen, lakiesitys 135/1994 vp). Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Voimaantuloajankohdasta säädettäisiin asetuksella". HE 148 - 1994 vp (Viite artikla 141) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista. "Esitys liittyy hallituksen esitykseen Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (HE 135) ja valtion vuoden 1995 talousarvioesitykseen. Esitys on tarkoitettu käsiteltäväksi talousarvioesityksen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Voimaantuloajankohdasta säädettäisiin asetuksella".

SÄÄTÄMISJÄRJESTYS - viite: HE 148/1994 "Eduskunnalle annettu lakiehdotus laiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä käsitellään valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n ensimmäisen momentin mukaisesti supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä (kirj.huom. eduskunnan 2/3 enemmistön voimalla). Ehdotuksen mukaan ratifioimalla liittymissopimuksen (tasavallan presidentti ratifioi 8.12.1994) Suomi sitoutuisi Euroopan yhteisöjen toimialoilla sellaisiin alkuperäisten sopimusten määräyksiin, jotka ovat ristiriidassa perustuslakien eräiden säännösten kanssa (kirj. huom. Valtion lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta). Säätämisjärjestykseen liittyviä näkökohtia on selostettu tarkemmin mainitussa hallituksen esityksessä (HE 135). Ehdotus laiksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista sisältää Euroopan yhteisöjen komission toimeenpanovaltaan kuuluvia toimenpiteitä. Kun ehdotuksella laiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä toimivallan siirrot EY:n toimielimille tehdään mahdolliseksi valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n ensimmäisen momentin mukaisessa säätämisjärjestyksessä, ehdotus laiksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 pykälän mukaisessa säätämisjärjestyksessä".

SÄÄTÄMISJÄRJESTYS - viite: HE 149/1994 " "Eduskunnalle annettu lakiehdotus laiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä käsitellään valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n ensimmäisen momentin mukaisesti supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä (kirj.huom. eduskunnan 2/3 enemmistön voimalla). Ehdotuksen mukaan ratifioimalla liittymissopimuksen (tasavallan presidentti ratifioi 8.12.1994) Suomi sitoutuisi Euroopan yhteisöjen toimialoilla sellaisiin alkuperäisten sopimusten määräyksiin, jotka ovat ristiriidassa perustuslakien eräiden säännösten kanssa (kirj. huom. Valtion lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta). Ehdotus laiksi Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta sisältää Euroopan yhteisöjen komission toimivaltaan kuuluvia tehtäviä (EY:n komissio on samalla Euroopan unionin komissio). Kun ehdotuksella laiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (HE 135) toimivallan siirrot EY:n toimielimille tehdään mahdolliseksi valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n ensimmäisen momentin mukaisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ehdotus laiksi Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n mukaisessa säätämisjärjestyksessä". Valtiovarainministeri Niinistö syksyllä 1996 Maaseudun tulevaisuudessa: "Eduskunta päätti vaikeutetussa järjestyksessä EU:hun menosta. Silloin syksyllä 1994 todettiin, että myös Maastrichtin sopimus on hyväksytty".

Valtion lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta perustuivat 1994 Suomen hallitusmuotoon, joka oli keskeisin osa perustuslakiamme. Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi HE 135:stä lausunnon n:o 14/1994, 7.10.1994. Poimintoina muutama kohta: Suomen hallitusmuodon 1 ja 2 §:n oikeudellisesta sisällöstä: "Kysymys on ensiksikin siitä, että sopimukset antavat oikeudenkäyttöpiiriimme kohdistuvaa julkista valtaa lainsäädäntö-, toimeenpano tai tuomiovallan muodossa EU-toimielimille ja tähän liittyen rajoittavan Suomen valtioelinten toimivaltaa".

"Edellä esitetyn johdosta valiokunta katsoo useiden sopimusmääräysten olevan ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta koskevien Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälän säännösten kanssa".

"Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin, kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin".

Poimintoja eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta 18/-97 vp: EU: "Liittymissopimuksen säätäminen supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna §72". (HM-72 §) edelleen valiokunta toteaa: "Suomi ei ole tehnyt Euroopan Unioniin liittyessään oikeudellisia varaumia jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta ja velvoittavuutta Suomeen nähden, voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin".

"Jäsenyysneuvottelujen avajaiskokouksessa 1.2.1993 esitetyssä Suomen lausunnossa tähdennettiin Suomen valmiutta hyväksyä jäsenyyden mukanaan tuomat velvoitteet ja osallistua niiden toimeenpanoon sen mukaan kuin sovitaan. EMU:n kolmannen vaiheen kriteerien todettiin olevan yhteneviä Suomen hallituksen talouspoliittisten tavoitteiden kanssa. Tässä lausunnossa hallitus ilmoitti "pyrkivänsä talouspolitiikallaan määrätietoisesti tilanteeseen, jossa edellytykset kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen ensimmäisessä ryhmässä täyttyvät"". "Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa myös siitä tosiasiallisesta tilanteesta, jossa Suomi kävi liittymisneuvotteluja. Vanhat jäsenvaltiot saattoivat hyväksyä EMU:n kolmannen vaiheen velvoitteensa Euroopan unionista laadittavaa sopimusta ja EY:n perustamissopimuksen muuttamista koskeneessa neuvottelutapahtumassa, jonka päätöskohtana oli Maastrichtin sopimuksen hyväksyminen. Suomella, Ruotsilla ja Itävallalla ei sen sijaan ollut liittymisneuvotteluissa samanlaista valintamahdollisuutta tämän suhteen, vaan jäsenyysneuvotteluissa EU-osapuoli edellytti Maastrichtin sopimuksen pääosien hyväksymistä sellaisenaan". "EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain säätäminen supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna myös 72§". "EU-liittymissopimusta voimaan saatettaessa käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72§:n sanamuodon muuttamisesta tai kumoamisesta". "Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkö Suomen liityttyä euroalueeseen, vaikka 72§:ää ei olisikaan muutettu". "Yhteenvetona voidaan todeta, että koska EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislaki käsiteltiin poikkeuslakina supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, ovat myös EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtymistä ja yhteisen rahan käyttöä koskevat sopimusmääräykset niiden silloisesta toteuttamisajankohtaa koskevasta epämääräisyydestä huolimatta tulleet voimaansaatetuiksi, asianomaisin kohdin myös poikkeuksina perustuslaeistamme" (vrt. PeVL 5/1997 vp ).

Huomioita asiakirjojen ristiriitaisuudesta. Valiokunnissa toimivallan luovuttaminen Euroopan yhteisö (-i)lle on muutettu luovutukseksi Euroopan unionille, vastoin hallituksen esityksien tekstiä. Tämä oli loogista, sillä Suomessahan EY muutettiin EU:ksi! Hallitusmuodon sisältö oli menettänyt merkityksensä oikeudellisesti ja pysyvästi mm. maatalouspolitiikka, raha- ja talouspolitiikka. Esimerkkinä esitetty juuri Suomen Markkaa koskeva lausunto. Sama kohtalo oli Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien määräyksillä. Kun lukee edellä esitetyt eduskunnan asiakirjakohdat, tuntuu, kuin lukisi eräänlaista valtiollista sairauskertomusta. Mutta asiat selviävät, kun muistetaan, että kyse oli EY:n toimivallan laajentamisesta Maastrichtin sopimuksella, jolla luotiin myös poliittinen unioni odottamaan päivää tulevaa, että se saisi oikeudellisen aseman perustuslakinsa muodossa ja että EY sulautuessaan unioniin toisi unionille sen perustuslailliset - valtio-oikeudelliset toimivaltuudet. EY loi toimivaltansa mukaisesti mm. yhteisen rahan. Euroopan perustuslaki - Jacob Söderman 7.11.2003 Apu -lehdessä: "Uudessa Euroopan unionin perustuslaillisessa sopimuksessa, sen 17. Artiklan niin sanotussa joustavuussäännöksessä sanotaan, että EU voi ottaa toimivaltaansa minkä tahansa uuden asian, jos komissio sitä ehdottaa ja parlamentti kannattaa ja ministerineuvosto yksimielisesti tukee, ja se on tärkeä perustuslaissa asetetun tavoitteen savuttamiseksi".

Näin valtion toimivallan luovuttaminen Euroopan yhteisöille saa laajemman merkityksen ja oikeat mittasuhteet. Ei siten ihme, että tasavallan presidentti puhuukin, että "Suomen on itse pidettävä huolta itsestään" ja että tämä huolenpito tarkoittaa vain "paneutumista globalisaatioon sopeutumiseen ja sen hallintaan". Hallinta ei kansallisella tasolla perustu Suomen eduskunnan päätösvaltaan vaan niihin toimintanormeihin, mitä EY-EU kokonaisuus säätävät. Jacob Söderman ei ilmeisesti ole lukenut Suomen uutta perustuslakia (Perustuslaki 2000) todetessaan edellä siteeratun jutun yhteydessä: "Suomen perustuslaissa ei mainita Euroopan unionia. Ensimmäisessä pykälässä todetaan, että Suomi on täysivaltainen tasavalta". Ensimmäisessä pykälässä todetaan myös, sen kolmannessa momentissa: "Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi". Lisätään tähän Etlan lausuma, niin ymmärretään, että EY-jäsenyys sisältyy samaiseen momenttiin: "Jos olemme EU:n jäsen, kehityksemme riippuu myös unionin kyvystä tehdä jäsenmaille edullisia päätöksiä". Uuden perustuslakimme 8. Luku - Kansainväliset suhteet - pykälissä 93-97 on EU, ja sille on annettu myös oikeudellinen asema! Pykälä 96:sta poimintana: "Eduskunta käsittelee ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan". "Puhemiesneuvosto voi päättää tällaisen asian ottamisesta keskusteltavaksi myös täysi-istunnossa, jolloin eduskunta ei kuitenkaan tee päätöstä asiasta". Eli eduskunta ei voi tehdä päätösvaltaansa kuuluvissa asioissa päätöstä, koska eduskunnan toimivaltaa luovutettiin Euroopan yhteisöille EU-liittymissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä. Kun EU muuttuu oikeustoimikelpoiseksi, se on Suomen perustuslaissa jo huomioitu!

LOPPUMIETELMIÄ Maataloudesta: Pitää muistaa että omavarainen kansallinen tuotanto on ennakkoehto kansalliselle henkiinjäämiselle. Kuten olemme kaikki varmaan huomanneet, maailmamme on kaventunut ja huomattavasti levottomampi elää. Uusimpien tutkimusten mukaan (mm. siitepölytutkimus) viljan viljely Suomessa alkoi noin 2000-2300 ennen ajanlaskun alkua. Meistä tehtiin "eurooppalaisia", kuulumme nyt "Eurooppaan". Mitä olimme ja missä olimmekaan ennen? Käykö tässä niin, että maa autioituu, vuosi vuodelta ja neljän tuhannen vuoden perinne, tieto-taito ja elämäntapamme tuhoutuvat? Kaikkihan riippuu EY-EU:n hyväntahtoisuudesta ja päätöksistä.

8.2.2004
Seppo Sivonen
Pertti Peltola