Suomalainen salaliitto Kaikki tietävät sen mutta siitä ei puhuta?

"Suomalaisten yhteinen salaliitto: Edessä on EU:n yhteinen puolustus" (Tutkija Teija Tiilikaisen haastattelu) Mm. "Ensin ajattelin, että onko kyse poliitikkojen haluttomuudesta tuoda tätä asiaa esiin. Meillä on kuitenkin aika paljon EU-kriittisyyttä ja puolustus on herkkä asia. Mutta olen alkanut miettiä, että meillä ihmiset saattavat laajemminkin ajatella niin, että tästä asiasta ei paljon tarvitse puhua". "Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten". (14.11.1999 Kouvolan Sanomien kirjoituksesta: Sivu 26)

"VUOSITUHANNEN JULISTUS" "Me aiomme luoda unionista alueen, jossa toteutuvat vapaus, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus". "Vain avoin, demokraattinen ja tehokas unioni voi täyttää nämä sitoumukset". Helsinki - Eurooppa-neuvosto - Puheenjohtajan päätelmät 10.-11.12.1999 - Mikä on avoimuuden, demokraattisuuden ja oikeudenmukaisuuden tila kotimaassamme?

Etsitään silta historiasta nykypäivään, hyvinvoivaan Suomeen, jossa ihmiset jonottavat leipää ja syrjäytyvät yhteiskunnasta: Vanhan kansan viisaus: "Yhteiskunnan säilymisen ja sen olojen kehittämisen tärkeimpiä edellytyksiä on sellaisen järjestyksen olemassaolo, jota yhteiskunnan jäsenet noudattavat. Ellei oikeutta ja oikeuskäskyjä pidetä pyhinä, ei ihmisten kesken kehittynyt yhteiselämä eikä sivistyskään ole mahdollinen". Näin vakuuttaa tunnettu oikeusoppinut R.A. Wrede ja jatkaa:"Oikeus on lähinnä ihmisten keskinäisen yhteiselämän järjestys, yhteiskunnallinen järjestys". (WSOY:n PIKKU-JÄTTILÄINEN, sivu 1009) Rabbe Axel Wrede (1851-1938) Siviililainopin ja siviiliprosessioikeuden tutkija

Wreden tekstit näkyvät Suomessa yhteiskunnan nykytilassa. Kovinkaan monia päättäjiä eivät kiinnosta syyt. Kovin monelle päättäjälle tärkeämpää ovat muut asiat. Miten tällä menolla käy Suomen sivistys- ja oikeusvaltiona? Tämä kirjoitus perustuu uudenkin perustuslakimme oikeuttamaan mielipide- ja julkaisuvapauteen ja on tarkoitettu keskustelun herättämiseksi, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kritiikin perusteet löytyvät eduskunnan asiakirjoista! Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tunnustus vuodelta 1994 yhteiskunnallisen kritiikin oikeutukselle vuonna 2001: "Valiokunta toteaa, että markkinayhdentyminen merkitsee etuja ennen muuta vahvoille ja kilpailukykyisille yksilöille, alueille ja ryhmille ja siitä pääsevät välittömimmin hyötymään ihmiset, joilla on eniten kielitaitoa, koulutusta ja muita resursseja, joita menestyminen rajojen avautuessa ja eritasoisen kilpailun lisääntyessä edellyttää. Vastaavasti ne, joilta eri syistä puuttuu valmiuksia ja voimavaroja, ovat vaarassa jäädä jälkeen. Vaikka kansantalouden paremman kehityksen myötä myös jälkimmäiset hyötyvät, saattaa eriarvoisuus kasvaa. Siksi valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen politiikka sekä unionissa että Suomessa pyrkii estämään tällaisen yhteiskunnallisen kehityksen". (UaVM 9/1994 vp, EU-jäsenyys)

Tästä edellä esitetystä valiokunnan lausunnosta (1994) oli jätetty pois olennaisin osa, joka oli kirjattu ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon vuonna 1992: "Ongelmana kuitenkin on, että yhdentymiskehitys samalla myös rajoittaa tähän käytettävissä olevien keinojen valikoimaa kansallisella tasolla". (UaVM 6/1994, sivu 12)

Salaliitonko pohjalta Suomen valtiolla ei ole oikeutta ja toimivaltaa korjata yhteiskunnan vinoutumia?

Kronologiaa, eli lähihistoriamme tapahtumia aikajärjestyksessä: 9.1.1992 Suomen hallitus antoi eduskunnalle valtioneuvoston selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle.

18.3.1992 Suomen eduskunta äänesti hallituksen 5.3. eduskunnalle jättämästä, EY-jäsenyyshakemusta koskeneesta tiedonannosta. (Hallitus tiedotti eduskunnalle EY-jäsenyyden hakemisesta, kuten hallitus sittemmin tiedotti (1998) markan hävittämisestä). Eduskunta äänesti 18.3.1992, ei jäsenyyshakemuksesta vaan – hallituksen luottamuksesta. Samana päivänä, tasavallan presidentti päätti EY-jäsenyyshakemuksen viemisestä Brysseliin.

18.6.1992 Eduskunta hyväksyi 9.1.1992 annetun EY-selonteon Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (n:o 6/1992 vp) pohjalta.

Ulkoasiainvaliokunta mietinnössään hallituksen toimista: Että hallitus "alistaa neuvotellun jäsenyyssopimuksen neuvoa-antavaan kansanäänestykseen"(sivu 29). Vuonna 1999 tutkija lausuu, että kyse olikin kansalaisten hyväksymästä salaliitosta. Tällä kirjoituksella me, tämän kirjoittaneet, sanoudumme irti mahdollisesta salaliitosta.

16.10. 1994 Suomalaiset äänestivät neuvoa antaneessa kansanäänestyksessä Suomen EU-jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan. Harva tajusi hallituksen äänestystä koskeneen tiedotteen tekstin: Hyväksyykö äänestäjä Suomen EU-jäsenyyden hallituksen neuvotteleman sopimuksen pohjalta? Sittemmin tutkija kertookin, että kansalaiset ovat hyväksyneet salaliiton, jopa tietoisina. Miten tämä on mahdollista? Lue, niin tiedät!

Vuonna 1992 kysymyksessä oli Suomen jäsenyys Euroopan yhteisössä (EY). Vuonna 1994 tehtiin päätöksiä Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa (EU) ja kansakunta jaettiin pysyvästi EU:n kannattajiin ja EU- vastustajiin. Vuonna 1993 oli nimittäin selitetty, että Euroopan yhteisö oli muuttunut ensin Euroopan liitoksi, sittemmin Euroopan unioniksi. Tämä väitetty muutos oli prosessissa kaikkein julkisin harhautus. "Perustettu Euroopan unioni ei korvaa Euroopan yhteisöjä, kuten tiedotusvälineissä toisinaan väitetään, vaan täydentää niitä uusilla politiikoilla ja uusilla yhteistyön muodoilla (EU:sta tehdyn sopimuksen 47 artikla). Tämän tuloksena syntyy kuvaannollisesti kolme Euroopan unionin perustana toimivaa pilaria: Euroopan yhteisöt, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa. Näitä kolmea pilaria kuvaillaan yksityiskohtaisesti EU:n perustuslakia koskevassa luvussa". (Euroopan komission julkaisu v. 2000; Yhteisön oikeuden perusteet, sivu 7-8)

Toinen harhautus oli väittämä, että Suomi säilyttäisi valtiollisen itsenäisyytensä . Valtakunnan huipulta selkeä viesti: Suomen Kuvalehti 5.12.1996: "Presidentin mielestä suomalaisilla on kaikki syy olla tyytyväisiä EU-jäsenyyteen. "Se on ilman muuta vahvistanut Suomen itsenäisyyttä. Olin sitä mieltä ennen, kuin haimme jäsenyyttä, ja olen siitä nyt vielä vakuuttuneempi", hän arvioi". (Suomen Kuvalehti n:o 49/5.12.1996)

Voidaanko nykyisessä maailmassa toteuttaa tutkijan esittämä salaliitto? Kyllä voidaan. Selitys salaliiton onnistumiselle: "Jäsenyysneuvotteluja varten luotiin keväällä 1992 pääministerin johdolla toimiva EY-ministeriryhmä, ministeriöiden kansliapäällikkötason integraatiotoimikunta ja pääministeri johtama integraatiotoimikunta". Tämän lisäksi "neuvottelujen asiakohtarakennetta noudattaen perustettiin noin kolmekymmentä valmistelujaostoa, joissa myös etujärjestöt olivat edustettuina. Pääministerin johtamassa integraationeuvottelukunnassa olivat edustettuina valtionhallinnon ja etujärjestöjen ohella myös puolueet sekä kuntien etujärjestöt ja Ahvenanmaan maakuntahallitus sekä saamelaisvaltuuskunta". (HE135/94 s.8,UaVM 9/1994) Ei siis mikään ihme, että salaliitto onnistui. Kaiken taustalla vaikutti edellisten lisäksi erilaisia organisaatioita, muun muassa Kansallisen kehityksen strategia, jotka muokkasivat niin tietoa kuin asenteitakin. Tiedotuksellisesti kuvion kruunasivat tiedotusvälineet, jotka keskittyivät – ei suinkaan asiakysymyksiin vaan hallituksen linjan arvostelijoiden mustamaalaamiseen. Tähänkin yksityiskohtaan viesti valtakunnan huipulta: Presidentti antoi Tanskan vierailullaan vuonna –94 ymmärtää, että suomalaiset EU-vastustajat ovat jokseenkin fasisteja. Ei kai sattumaa, että uudelleen henkiin herätetty IKL sai runsaasti julkisuutta. "Zhirinovski -ilmiö" täytti kansallisen tajunnan alimmat virtaukset ja toi mieleen kansallisen historiamme sotaisat mielikuvat. Onko asemamme kansakuntana nyt parempi, kun menetämme rahamme ohella myös valtiollisen olemassaolon oikeuden? Onneksi tutkija on väärässä siinä mielessä, että Suomen valtiollinen aika olisi ohi. Tarttukaamme siis vuosituhannen julistukseen vapauden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseksi. Maastrichtin sopimus edellytti liittymissopimuksen tekemistä jäsenyyttä hakevan valtion valtiosäännön mukaisesti. Liittymissopimusta koskeneessa hallituksen lakiesityksessä (HE 135/1994 vp, sivu 21) myös Suomen hallitus esitti asioiden käsittelyä perustuslainsäätämisjärjestyksessä: "Hallitusmuodon täysivaltaisuuteen vaikuttavien säännösten nykyisen tulkintakäytännön perusteella on kuitenkin selvää, että EU-jäsenyys on toteutettavissa vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä". Vuonna 1997 perustuslakivaliokunta toteaa sivulla 7 lausunnossa numero 18, että "EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislaki käsiteltiin poikkeuslakina". Tämä oikeudellisesti kiistämätön lausunto kumoaa kaikki jäsenyyden laillisuusperustelut Maastrichtin sopimusta vasten tarkasteltuna. Lisäksi, ottaen huomioon sen, ettei EU suinkaan korvannut Euroopan yhteisöä, on kansan mielipide yhteisön jäsenyydestä yhä kuulematta vaikka se olikin EY-jäsenyyden perusedellytys (Ulkoasiainvaliokunta mietinnössä numero 6/1992). Kaiken huippuna on se, että eduskuntakaan ei käsitellyt EY-jäsenyyttä.

Valtioneuvoston EY-jäsenyyttä koskeneessa tiedonannossa (annettu eduskunnalle 5.3.1992, luottamuslauseäänestys 18.3.1992): "Poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ja oikeusjärjestykseen sekä Ahvenanmaan erityisasemaan liittyvät kysymykset on otettu selvitettäviksi. Hallitus on asettamassa komitean, jonka tehtävänä on selvittää, miten Suomea koskevat yhdentymisratkaisut vaikuttavat eduskunnan, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulkopoliittisiin ja kansainvälisiä asioita koskeviin valtaoikeuksiin ja niihin liittyviin päätöksenteko- ja työnjakojärjestelmiin. Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat ehdotukset muutoksiksi valtiosääntöömme". Valtioneuvoston EY-jäsenyyttä koskeneessa selonteossa (annettu eduskunnalle 9.1.1992): "EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säännöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille". ("Suomi ja Euroopan yhteisön jäsenyys", Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 9.1.1992, sivu 25) "EY:n toimivalta käsittää paitsi ne kysymykset, joista perussopimukset sisältävät nimenomaiset määräykset, myös asiat, jotka ovat välttämättömiä EY:n tai Rooman sopimuksen jonkun tavoitteen saavuttamiseksi. Tästä seuraa, ettei ole mahdollista esittää aivan täsmällistä arviota siitä, missä määrin EY:n toimielimille siirtyy jäsenyyden perusteella lainsäädäntövaltaa eduskunnalta tai tasavallan presidentiltä". (VNS 9.1.1992, sivu 23) Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta kuuluivat perustuslakimme ydinosaan, hallitusmuotoon (HM 1 ja 2 §). Vuonna 1994 perustuslakivaliokunta tulee lausuneeksi toteen sen, että EU-jäsenyys ei ollut sama asia, kuin EY-jäsenyys. Perustuslakivaliokunta (lausunto n:o 14/94) eduskunnalle ennen EU-liittymissopimusta koskeneen lakiesityksen (HE 135) käsittelyä 18.11.1994): "Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin". (UaVM 9 - HE 135 - 1994 vp, sivu 94 (PeVL 14)) Koska EY-jäsenyys edellytti hallitusmuodon muutosta, eikä EU-jäsenyys sitä edellyttänyt, ei EY-jäsenyys sisältynyt EU-jäsenyyteen. Toisaalta, EY-jäsenyyttä ei koskaan tuotu eduskunnalle lakiesityksenä, eivätkä kansalaiset siitä äänestäneet. Näin ollen, Suomi ei ole EU:n jäsen, koska EY-jäsenyys on käsittelemättä. Vakuudeksi EU:n määrittelyssä (EU:n komission lausunnon lisäksi): HE 135, sivulla 11: "Euroopan unioni ei ole kansainvälinen järjestö tai liittovaltio eikä sillä ylipäänsä ole oikeuskelpoisuutta". "Euroopan unionin jäsenyys edellyttää kuulumista myös Euroopan yhteisöihin". (Ulkoasiainministeriön julkaisu "Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä 1 . 1994": S.17)

Lisäksi hallitus esitti asioiden käsittelyä perustuslainsäätämisjärjestyksessä, mutta menettelytavaksi tuli poikkeuslakimenettely ja EU-liittymissopimus käsiteltiin valtiosopimuksena. Miten EU-liittymissopimus olisi voinut olla valtiosopimus, kun EU ei ollut edes kansainvälinen järjestö? Maastrichtin sopimus (sopimus Euroopan unionista) I osasto, a – artiklasta: "Unionin perustana ovat Euroopan yhteisöt täydennettyinä tällä sopimuksella käyttöön otettavilla politiikalla ja yhteistyön muodoilla". Eli sopimus Euroopan unionista on sopimus yhteisön toimivallan laajentamisesta eikä EY todellakaan muuttunut Euroopan liitoksi tai Euroopan unioniksi siten, että yhteisö olisi lakannut olemasta. Näin tulee todistetuksi, että mitä enemmän kansalaisille jaetaan tietoa sitä suuremmin tieto voi harhauttaa. Tässä selitys kansalaisten vastakkain asettelulle. Siinä sivussa, ennen Suomi-valtion lakkauttamista käytäköön keskustelu yhteiskunnan laillisuudesta. Kai tulevaisuudessakin, vuosituhannen julistus huomioiden, laillisuus on tärkeää – sivistys- ja oikeusvaltion perustana?

YHTEENVETO Kaiken tämän jälkeen perustuslakivaliokunnan lausunnosta numero 18 vuodelta 1997: "Hallitusmuodon 72 § kuuluu seuraavasti: "Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään". EU-liittymissopimusta voimaan saatettaessa käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72 §:n sanamuodon muuttamisesta tai kumoamisesta. EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain säätäminen supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä (kirj. huom: poikkeuslaki) on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna myös 72 §. Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkö Suomen liityttyä euroalueeseen, vaikka 72 §:ää ei olisikaan muutettu". Sama valiokunta siteeraa samassa lausunnossa Ranskan perustuslakineuvoston lausumaa, että omasta rahasta luopuminen loukkaa valtion suvereniteetin ydintä. On vallan merkillistä, että Suomi menettää osan valtion suvereniteetin ytimestä ja, että Suomen hallitusmuoto kumoutuisi ilman eduskunnan päätöstä. Ovatko kansanedustajat ymmärtämättömiä ja ovatko Suomen oikeusoppineet lukutaidottomia hölmöjä? Uskoaksemme ihmiset kansakunnan kaapin päällä eivät ole edellä mainittua joten tutkija Tiilikaisen näkemys salaliitosta pitänee paikkansa.

Markan menetys selviää sekin: Markka meni 18.3.1992 ilman, että eduskunta tiesi Maastrichtin sopimuksen sisältöä äänestäessään hallituksen luottamuksesta. "Valtionvarainvaliokunta sekä talousvaliokunta käsittelivät talous- ja rahaliittoa hallituksen esityksen johdosta antamissaan lausunnoissa. Valtionvarainvaliokunta totesi lausunnossaan (VaVL 6/1994 vp s. 110/II), että Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen rahayksikkö". (SuVM 2/1997 vp, sivu 2) Maastrichtin sopimuksen suomennos jaettiin kansanedustajille vasta tammikuussa 1993.

Mitään jäsenyysneuvotteluja ei edes käyty: "On kuitenkin huomattava, että jäsenyys EU:ssa on mahdollista vain unionin Maastrichtin sopimuksella viimeksi muutetun ja täydennetyn peruskirjan, olemassa olevan yhteisölainsäädännön (ns. acquis communautaire) ja unionin instituutioiden hyväksymisen pohjalta. Neuvotteluissa on siten ollut ennen muuta kysymys niistä siirtymäjärjestelyistä, joita Suomen sopeutuminen unionin jäsenyyteen edellyttää". (UaVM 9/HE 135/ 1994 vp, sivu 10-11). Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että EY-jäsenyys oli hyväksytty EU-osapuolen asettamana ennakkoehtona. Hallitus teki päätöksiä ilman toimivaltuuksia. EY muutettiin suomalaisessa informaatiossa EU:ksi ja EY-jäsenyyden sisällöstä vaiettiin. Hyvin yksinkertainen kikka tuo vaikeneminen!

Jäsenyysneuvotteluja koskien eduskunnan ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan n:o 6 vuonna 1992: "Maamme kannalta tyydyttävän neuvottelutuloksen saavuttamisella näissä kysymyksissä on siksi merkitystä sille, hyväksyykö eduskunta neuvotteluissa saavutetun tuloksen. Asettamillaan tavoitteilla eduskunta määrittelee ohjeet, joiden mukaan neuvotteluissa toimiessaan hallituksella on eduskunnan tuki takanaan". "Valiokunta toteaa kuitenkin, että mitkään tässä vaiheessa asetettavat neuvottelutavoitteet eivät voi olla luonteeltaan ehdottomia". "Valiokunta katsoo sen vuoksi, ettei eduskunnan ole mahdollista tässä vaiheessa ottaa lopullista kantaa neuvottelutavoitteisiin". Miten on sitten mahdollista, että edes eduskunnan puhemies ei tiennyt HE 135 sisältöä? Samoin, miten on mahdollista, että edes presidentti ei tiennyt, mitä oli sovittu ja kuka kenen kanssa? "Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin".

"Koivisto muistelee henkilökohtaisia keskusteluja, joita hän tasavallan presidenttinä kävi Suomen EU-neuvottelujen aikana eurooppalaisten päättäjien kanssa. - En minä voinut kuvitellakaan, että me olisimme siinä vaiheessa luovuttaneet suvereniteettiamme muilta osin kuin mistä oli sovittu." Kouvolan Sanomat 6.12.1998, "Pääkirjoitus": "Itsenäisyyspäivä on säilyttänyt edelleen merkityksensä Suomelle ja sen kansalaisille, vaikka taloudelliset vaikeudet ovat aiheuttaneet eriarvoisuutta ja vaikka Euroopan integraatiokehityksen vastustajat ovat yrittäneet maalata kauhukuvia päätösvallan siirtymisestä maamme rajojen ulkopuolelle".

Helsingin Sanomat 2.12.1998, "Vieraskynä": "Monessa mielessä EU on jo pitkälle liittovaltioistunut. Se täyttää keskeiset liittovaltion kriteerit. Sillä on perussopimusten luoma yhteinen oikeudellinen perusta, riippumaton tuomioistuin, oma ja jäsenvaltioiden tahdosta riippumaton budjetti sekä kansalaisuus. EU tekee myös eron jäsenvaltioiden ja ulkopuolisten välille. Pian sillä on myös itsenäisen keskuspankin hoidossa oleva yhteinen raha. EU on kehittynyt liittovaltion suuntaan hallitusten tekemin ja kansallisten parlamenttien ratifioimin päätöksin ilman suurta suunnitelmaa". Kirjoittaja: Professori ja Jean Monnet -oppituolin haltija (Esko Antola) Turun yliopistossa.

Vuosituhannen julistuksen uskottavuus?: "LIPPOSEN MUKAAN SUOMEN EUROOPPA-POLITIIKKA EI HORJU Pääministeri Paavo Lipposen mukaan Suomen Eurooppa-politiikan linjaa ei horjuteta tulevaisuudessakaan. Hän sanoo Pohjalaisen haastattelussa, ettei millään hallituksella ole varaa odottaa yleisen mielipiteen hyväksyntää. Lipposen mukaan on kansan harhauttamista puhua Suomen irrottautumisesta Euroopasta. Hänen mielestään sellaista mahdollisuutta ei ole ollut, eikä kerta kaikkiaan ole". 1)Huomattakoon: Lipponen puhuu Euroopasta - instituutiona!

Pertti Peltola & Seppo Sivonen Pysykää kanavalla, jatkoa seuraa.